Vuonna 2024

NUHA PIPILÄ

On kirkas ja kylmä huhtikuinen päivä, ja kello lyö kahdeksaa. Opiskelija 124989136 hytisee hyisessä tuulessa kiiruhtaessaan rautatieasemalta kohti Helsinki Innovation Universityn ForestHouse-rakennusta. Hänen vatsansa kurnii – yliopiston kuukausimaksua on taas nostettu, ja tämän kuun opintolainaerästä on jäänyt tavallista vähemmän rahaa kaurahiutaleisiin. Olisikohan opiskelijakortilla vielä tarpeeksi rahaa UniCafén edullisimpaan lounaaseen? Viisi euroa on kova hinta näkkileivästä ja vesilasillisesta, mutta toisaalta olisi ikävää taas pyörtyä nälästä luennolla.

ForestHousen UniBasic-asiakkaiden ovelle kiemurtelee jo pitkä jono. Opiskelija 124989136 liittyy sen hännille. Hän vilkuilee kateellisena jonon ohi omille sisäänkäynneilleen viilettäviä UniGold- ja UniPlatinum-asiakkaita. Heidän ei tarvitse värjötellä ulkona tuulessa.

”Opintotukea ei ole heikennetty, kokonaismäärää on kasvatettu!” julistaa ForestHousen sisäänkäynnin yläpuolelle viritetty kovaääninen. Opiskelija 124989136 hillitsee halunsa työntää sormet korviinsa. Opintolainapoliisi voi vaania missä vain. Opintotukipolitiikan julkisesta halventamisesta voi saada rangaistukseksi jopa 20 prosentin lisäkoron.

Raskas käsi laskeutuu opiskelija 124989136:n hartialle. Voi ei, ovatko opintolainapoliisit oppineet lukemaan ajatuksia? 124989136 kääntyy polvet tutisten.

”Moikka, tässä olisi tällainen kiva esite!” ylipirteä naisihminen hihkaisee tyrkäten hänen käteensä paperiläpyskän.

”En minä nyt oikeastaan…” 124989136 yrittää estellä.

”Ottaa ottaa vaan!” Naisen katseessa on jotakin hieman maanista. 124989136 tajuaa äkkiä, että tämän kasvot näyttävät etäisesti tutuilta.

”Hei, etkös sinäkin ole Innovative Business Language -koulutusohjelmassa?”

Nainen vilkaisee vainoharhaisesti ympärilleen.

”Olen”, hän kuiskaa, ”mutta sain yliopistolta tällaisen esitteidenjakelukeikan. Viiden prosentin vähennys tämän kuun kuukausimaksusta. Nyt pitää jatkaa, en saisi jutella työaikana.” Hän nyökkää 124989136:lle ja kääntyy jonossa seuraavana olevan opiskelijan puoleen.

”Hei, ota tästä kiva esite!”

124989136 vilkaisee saamaansa paperilappusta. Siinä mainostetaan yliopiston bonusasiakkuuksia.

”UniBasic-asiakkaana sinulla on oikeus kolmeen kahden tunnin massaluentoon viikossa. Lisäksi voit käyttää kirjaston Basic-lukusaleja ja Aleksandrian Basic-tietokoneita arkisin klo 8–16. Basic-asiakkuuteen sisältyy lisäksi yhden teoksen viikon kotilaina kuussa. Vain 1500 €/kk!

UniGold-asiakkaana saat UniBasic-asiakkuuteen kuuluvien etujen lisäksi ylimääräisen kahden tunnin massaluennon ja kolme tuntia pienryhmäopetusta joka viikko. Lisäksi kirjaston kuukausittainen lainakiintiösi nousee kolmeen, ja teosten laina-aika pidentyy kahteen viikkoon. Saat myös käyttää kirjaston Basic-lukusaleja ja Aleksandrian Basic-tietokoneita arkisin klo 20 asti. Vain 3500 €/kk!

UniPlatinum-asiakkaana sinulla on UniGold-asiakkuuteen kuuluvien etujen lisäksi oikeus yhteen kahden tunnin massaluentoon ja kahteen pienryhmätuntiin viikossa. Saat myös PersonalTutorin, joka ohjaa sinua opinnoissasi. Lisäksi UniPlatinum-asiakkailla on käytössään omat Platinum-opiskelutilat CaisaHousen ylimmässä kerroksessa. Eikä siinä vielä kaikki – UniPlatinum-asiakkaat saavat alennusta Helsinki Innovation Universityn järjestämistä uravalmennustilaisuuksista ja pääsevät UniCafé-ravintoloissa jonon ohi. Vain 5000 €/kk!”

Opiskelija 124989136 rutistaa esitteen takkinsa taskuun. Yksinhuoltajaäidin lapsena hänellä on juuri ja juuri varaa kahden lukuvuoden UniBasic-asiakkuuteen, jos hän nostaa kaiken tarjolla olevan opintolainan ja suoriutuu kandidaatintutkinnostaan kahdessa vuodessa. Maisteriopinnoista hän ei edes uskalla haaveilla.

”Opiskelu on sijoitus. Lukukausimaksut ovat tasa-arvoa. Opintolaina on tukea”, kovaääninen muistuttaa.

124989136 kohottaa katseensa ForestHousen seinään kiinnitettyyn jättimäiseen näyttöruutuun. Gradujen palautuspäivistä muistuttavien tiedotteiden ja UniCafén oman Jukka-Cola-virvoitusjuoman mainosten välissä vilahtelee Opiskelun Sankareiden numeroita ja saavutuksia.

”125479056: 120 opintopistettä kahdeksassa kuukaudessa. Palkinto: ilmainen kahvi kerran päivässä UniCafé ravintoloissa kuukauden ajan.

124589043: Pro Gradu -tutkielma valmiiksi viidessä viikossa. Palkinto: 10 %:n alennus UniGold-asiakkuudesta opintojen loppuajan.

128654396: Maisterintutkinto kahdessa vuodessa. Palkinto: 5 %:n hyvitys opintolainasta.”

124989136 huokaisee itsekseen. Kenties minunkin opiskelijanumeroni vielä jonakin päivänä komeilee tuolla…

”Seuraava!”

Ovella päivystävän kuukausimaksuvalvojan elämään kyllästynyt ääni havahduttaa 124989136:n haaveistaan. Hän räpeltää äkkiä opiskelijakorttinsa lompakostaan ja vetää takin hihan pois paikannusrannekkeensa päältä. Kuukausimaksuvalvoja vetää opiskelijakortin lukulaitteensa läpi.

”Opiskelija 124989136. Huhtikuun Basic-asiakkuus maksettu, hyvä hyvä – muistathan maksaa toukokuun kuukausimaksun viimeistään ensi viikolla. Ja sitten se ranneke.”

124989136 ojentaa kätensä, ja valvoja tökkää lukijansa kiinni siihen.

”Yliopisto, kirjasto, koti… Hetkinen, mitäs tämä on?”

Opiskelija 124989136:n sydäntä kylmää.

”Rannekkeeseen rekisteröityneiden tietojen mukaan olet 13.4.2024 oleskellut yli kaksi tuntia Uudella ylioppilastalolla. Pitääkö tämä paikkansa?”

”Siellä järjestettiin yliopistouudistusten kunniakasta historiaa käsittelevä opintopiiri”, 124989136 valehtelee kämmenet hikoillen. Valvoja katsoo häntä ankarasti.

”Yliopiston saamien luotettavien tietojen mukaan opintopiiri oli peitetilaisuus. Todellisuudessa kyseessä oli kielletyn ja erittäin vaaralliseksi luokitellun KouKi-nimisen järjestön kokoontuminen, jossa kritisoitiin nykyistä yliopistojärjestelmää ja suunniteltiin laitonta mielenosoitusta.”

”En tiedä mistä puhut”, 124989136 vastustelee epätoivoisesti. ”Minulla ei ole mitään salattavaa.”

”Sitten sinua ei varmaankaan haittaa, että tarkastan laukkusi.”

124989136:n on pakko suostua. Jonottajien jännittyneiden katseiden edessä valvoja tyhjentää ForestHousen portaille penaalin, kielioppikirjan, kalenterin ja Juha Sipilän muistelmateoksen. Hetken verran 124989136 ehtii toivoa, että laukun vuoreen ommeltu salatasku jäisi valvojalta huomaamatta.

Se osoittautuu turhaksi toivoksi.

”Hahaa!” valvoja huudahtaa voitonriemuisena. Hänen kädessään on sinivalkoinen kangasmerkki.

”KouKi ry:n surullisenkuuluisa tunnus, U-käännös-merkki! Taidat olla tavallista pöllömpi ainejärjestöterroristi, kun kannat tällaista mukanasi yliopistolla.” Hän tarttuu radiopuhelimeensa.

”Vartijat ForestHousen ovelle, olen juuri saanut kiinni koukimon.”

124989136 tajuaa, että peli on pelattu. Esseiden parissa valvotut yöt, kielioppikirjan äärellä kärsityt päivät, kirjatenteissä hankitut jännetuppitulehdukset – kaikki on ollut turhaa. Ainejärjestön jäsenyys johtaa automaattiseen yliopistosta erottamiseen ja opintopisteiden mitätöintiin. Jäljelle jää vain murskattuja unelmia ja tuhansien eurojen velka. Valvojan leikatessa 124989136:n opiskelijakortin juhlallisesti kahtia tuleva ex-opiskelija päättää kuitenkin, ettei aio lähteä hiljaa ja nöyrästi.

”Muistakaa koulutuskusetus! Maksut ei, vapaus kyllä! Käyttäkää järkeä, koulutus on tärkeä! Tunkekaa innovaatiot persee-” Vartijan käsi tukahduttaa 124989136:n huudon. Jonottavat opiskelijat kääntävät katseensa pelokkaasti pois, kun erotettu opiskelija raahataan pois.

”Hei, me kehitetään!” jylisee kovaääninen.